Luoton myöntämisen edellytykset

Finanssivalvonnan ohjeiden mukaan pankkien luotonmyönnön tulee tapahtua ensisijaisesti asiakkaan maksukyvyn puitteissa. Myös kuluttajansuojalaki edellyttää, että luottoa saa myöntää kuluttajalle vain, jos tämän arvellaan suoriutuvan takaisinmaksusta. Maksukyky selvitetään erilaisilla laskelmilla, joilla varmistetaan se, että velallisen säännölliset tulot riittävät elämiseen myös lainanhoitokulujen jälkeen. Luottokelpoisuuden arviointia varten asiakkaalta pyydetään yleensä selvityksiä muun muassa käytössään olevista tuloista.

Luoton saaminen edellyttää yleensä puhtaita luottotietoja. Pankki varmistaa luoton takaisinmaksun edellyttämällä luotolle vakuudet. Myös luottolaitoslain vaatimus pankkien vakavaraisuudesta edellyttää luotoille yleensä turvaavia vakuuksia.

Luoton myöntäjä tarkistaa asiakkaan luottotiedot, jos luottotiedoissa on merkintämaksuhäiriöistä, luotto voi jäädä myöntämättä. Merkintä maksuhäiriörekisteriin tulee tavallisimmin silloin, kun maksun laiminlyönti on todettu tuomioistuimen ratkaisulla tai ulosottoviranomaisen toimesta. Tätä ennen maksu on ollut maksamatta yleensä ainakin pari kuukautta ja henkilö on saanut useita perintäkirjeitä.

Maksuhäiriömerkintä säilyy yleensä 2-4 vuotta. Maksuhäiriömerkintä voi vaikuttaa mm. luoton, luottokortin, vakuutusten, asunnon ja jopa työpaikan saantiin.

Takauksessa henkilö sitoutuu maksamaan toisen velan, jos velallinen ei itse pysty maksamaan erääntynyttä velkaansa. Samalla luotolla voi olla ja usein onkin useita takaajia.

Panteissa vakuuden turvaavuus perustuu pantiksi annetun omaisuuden arvoon. Pankki myy tarvittaessa pantin ja ottaa suorituksen kauppahinnasta, ellei luottoa makseta. Pantteina käytetään esimerkiksi asunto-osakkeita, pankkitalletuksia ja kiinteistöjä.