Finanssitoimintaa koskevat lait

Pankkitoiminta on Suomessa tarkkaan laeilla ja viranomaismääräyksillä säänneltyä liiketoimintaa, ja säännöksiä laaja-alaisesti yhtenäistetty Euroopan unionin alueella. EU sääntely vuorostaan perustuu monelta osin kansainvälisesti sovittuihin standardeihin. Pankkitoimintaa sääntelee yleislakina laki luottolaitostoiminnasta (eli ns. luottolaitoslaki). Luottolaitostoiminnalla tarkoitetaan sellaista liiketoimintaa, jossa yleisöltä vastaanotetaan takaisinmaksettavia varoja sekä tarjotaan omaan lukuun luottoja tai muuta rahoitusta. Lisäksi toimintaa ohjaavat Euroopan unionin asetukset sekä suuri joukko ns. alemmanasteisia säännökdiä, joita antavat komissio, Euroopan keskuspankki sekä Euroopan pankkiviranomainen EBA..

Luottolaitoslaki

Luottolaitos tarvitsee toimintansa harjoittamiseen toimiluvan, jonka myöntää oankkiunioniin kuuluvissa maissa Euroopan keskuspankki. Luottolaitoslakiin sisältyvät säännökset muun muassa toimiluvan hakemisesta ja toimilupaedellytyksistä, sallitusta liiketoiminnasta, tilinpäätöksestä ja tilintarkastuksesta, vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta koskevista vaatimuksista sekä ulkomaisten luotto- ja rahoituslaitosten toiminnasta Suomessa.

Luottolaitosmuodot

Luottolaitosmuotoja on kaksi: talletuspankki ja luottoyhteisö. Talletuspankki on luottolaitos, joka voi vastaanottaa yleisöltä talletuksia ja muita takaisinmaksettavia varoja. Talletuksella tarkoitetaan sellaisia takaisinmaksettavia varoja, jotka ovat kokonaan tai osittain talletussuojan alaisia. Ainoastaan talletuspankeilla on oikeus vastaanottaa talletuksia. Talletuspankki voi yhteisömuodoltaan olla joko osakeyhtiö, osuuskunta tai säästöpankki. Luottoyhteisö on luottolaitos, joka voi vastaanottaa yleisöltä muita takaisinmaksettavia varoja kuin talletuksia. Luottoyhteisö voi olla osakeyhtiö, osuuskunta tai hypoteekkiyhdistys.

Suomen markkinoilla toimii tällä hetkellä kahdeksan kotimaista luottoyhteisöä. Rahoitusyhtiöt tarjoavat asiakkaalle rahoitusta jonkin esineen hankintaa varten joko suoraan tai myyjäliikkeen kanssa. Rahoitusyhtiöt voivat harjoittaa myös kuluttajien hankintojen rahoitusta tililuotoilla tai kertaluotoilla tai yritysten käyttöpääoman rahoitusta (factoring). Rahoitusyhtiöt ovat luottoyhteisöjä silloin, jos ne rahoittavat toimintansa yleisörahoituksella. Muussa tapauksessa ne ovat rahoituslaitoksia.

Luottokorttiyhtiöt tarjoavat luottokorttipalveluja. Luottokortteja ja tililuottoja tarjotaan pankkien sekä rahoitus- ja luottokorttiyhtiöiden kautta.

Kiinnitysluottopankki laskee liikkeeseen katettuja joukkolainoja ja myöntää hankituista varoista luottoja asiakkaille. Kiinnitysluottopankin myöntämät luotot ovat vakuudellisia. Luottoja myönnetään vain kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita tai kiinteistökiinnitystä tai julkisyhteisön takausta vastaan.

Miksi omat lait vakuutuksille

Vakuutus on abstrakti sitoumus, sillä myydään vakuutusturvaa, jonka sisältö usein konkretisoituu vasta myöhemmin. Vakuutustuotetta ei voi konkreettisesti tarkistaa etukäteen ja sitä on usein vaikea verrata kilpaileviin tuotteisiin. Vakuutussopimukset ovat usein hyvin pitkäaikaisia - joskus syntyy tarve muuttaa niitä kesken sopimuskauden. Niillä on suuri merkitys vakuutuksenottajan taloudelliselle turvallisuudelle.

Vakuutusyhtiölaki

Vakuutusyhtiölakia sovelletaan suomalaisiin keskinäisiin ja osakeyhtiömuotoisiin vakuutusyhtiöihin. Laissa säädetään muun muassa. yhtiöiden perustamista, hallintoa, tilinpäätöstä, sijoitustoimintaa, vakavaraisuutta, yhtiöjärjestelyjä ja valvontaa koskevista asioista. Vakuutusyhtiölaki

Vakuutussopimuslaki

Vakuutussopimuslaki on keskeinen laki vakuutustoiminnassa. Se säätelee vakuutussopimuksen osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia. Sen keskeisenä sisältönä ovat säännökset vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta, vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuudesta sekä seuraamuksista tiedonantovelvollisuuden laiminlyömisestä. Laissa säädetään myös korvausmenettelyä ja vakuutuksen maksamista koskevista periaatteista. Vakuutussopimuslaki