Finanssimarkkinoiden toimijoita koskevat ohjeet ja hyvä pankkitapa
Luottolaitoksia valvovat Suomessa Finanssivalvonta ja Euroopan keskuspankki. Luottolaitosten on otettava toiminnassaan huomioon sekä valvojien antamat oikeudellisesti velvoittavat määräykset että suositusluonteiset ohjeet.
Pankkilautakunnan tehtävänä puolestaan on edistää hyvää pankkitapaa ja parantaa asiakkaille annettavaa informaatiota pankkitoiminnassa antamalla ratkaisusuosituksia pankkisuhdetta koskevista erimielisyyksistä. Pankkilautakunta toimii Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE:n yhteydessä.
Hyvä pankkitapa
Hyvä pankkitapa on muotoutunut käytännön kokemuksesta. Hyvän pankkitavan säännöt sisältävät pankkien toimintatapoja sekä asiakkaan ja pankin välistä suhdetta koskevia periaatteita. Tätä suhdetta ohjaavat myös useat lait sekä valvontaviranomaisten antamat määräykset ja ohjeet.
Hyvä pankkitapa noudattelee seuraavia perusperiaatteita:
- Pankki tuntee asiakkaansa ja hänen taloudellisen tilansa asiakassuhteen edellyttämässä laajuudessa.
- Henkilökunta on tehtäviinsä soveltuvaa ja riittävästi koulutettua.
- Toiminta on asianmukaisesti valvottu, ohjeistettu ja johdettu.
- Asiakassuhde perustuu molemminpuoliseen rehellisyyteen ja luottamukseen, jota pitkäaikainen asiakassuhde vahvistaa.
- Pankit ottavat liiketoiminnassaan huomioon asiakkaan edun.
- Asiakkaalla on valinnan vapaus.
Hyvä vakuutustapa
Hyvä vakuutustapa on vakiintuneesti vakuutusalalla käytetty käsite. Siihen vedotaan muun muassa vakuutussopimuslaissa, tuomioistuimien ja lautakuntien päätöksissä sekä valvontaviranomaisen ohjeissa ja oikeuskirjallisuudessa. Hyvälle vakuutustavalle ei ole olemassa täsmällistä määrittelyä. Kyse on toimintaperiaatteista: toiminnan on oltava lainmukaista, eettisesti kestävää, oikeudenmukaista ja kohtuullista.
Vakuutussalaisuus eli asiakastietojen luottamuksellisuuden periaate on olennainen osa hyvää vakuutustapaa, aivan kuten pankkisalaisuus pankkitoiminnassa. Käytännössä hyvä vakuutustapa tarkoittaa, että esimerkiksi kaikkia asiakkaita on kohdeltava korvauskäsittelyssä tasapuolisesti ja vakuutusyhtiön vastuuta ei saa sopimuksellakaan rajata olemattomiin.
Hyvä arvopaperimarkkinatapa
Hyvällä arvopaperimarkkinatavalla tarkoitetaan periaatteita ja sääntöjä, joiden noudattamista arvopaperimarkkinoilla toimivien keskuudessa vallitsevan mielipiteen mukaan on pidettävä oikeana ja kaikkien asiakas- ja toimijaosapuolten kannalta kohtuullisena kauppatapana. Nämä periaatteet ohjaavat menettelytapoja arvopaperimarkkinoilla, kun yksityiskohtaista säännöstöä ei ole. Asiakastietojen luottamuksellisuus on tärkeä osa hyvää arvopaperimarkkinatapaa, aivan kuten muutakin finanssitoimintaa.
FINE:n yhteydessä toimivan Arvopaperilautakunnan tehtäviin kuuluu edistää hyvää arvopaperikauppatapaa ja valvoa sen soveltamista. Lisäksi lautakunta parantaa asiakkaille annettavaa informaatiota antamalla ratkaisusuosituksia ja tarkkailemalla sopimusehtojen soveltamista.
Pankkisalaisuus
Pankkitoiminnassa noudatetaan asiakastietojen luottamuksellisuuden periaatetta eli pankkisalaisuutta. Pankissa työskentelevät henkilöt saavat tehtäviensä hoidon yhteydessä paljon tietoa yksittäisten asiakkaiden taloudellisesta asemasta, yksityisen henkilökohtaisia oloja koskevista asioista kuten perhesuhteista sekä liike- tai ammattisalaisuuksista. Tällaiset tiedot ovat salassa pidettäviä luottolaitostoiminnasta annetun lain nojalla. Pankkisalaisuus tarkoittaa, ettei pankin toimihenkilö tai toimielimen jäsen saa kertoa ulkopuoliselle tietoja asiakkaan asioista. Pankkisalaisuusvelvollisuus ulottuu sekä pysyvään että tilapäiseen asiakassuhteeseen.
Luottolaitoslain mukaista pankkisalaisuusvelvoitetta täydentävät muualla lainsäädännössä olevat erityiset salassapitovelvollisuutta koskevat säännökset. Myös tietosuojalainsäädäntöön, kuten henkilötietolakiin ja luottotietolakiin, sisältyy säännöksiä, jotka vaikuttavat salassapitovelvollisuuden sisältöön. Pankkitoiminta edellyttää asiakkaiden luottamusta heidän taloudellisten ja yksityisten asioidensa salassa pitämiseen. Pankkisalaisuus on osa asiakkaiden yksityisyyden suojaa, ja se suojaa yksityishenkilöiden lisäksi myös yrityksiä ja yhteisöjä. Pankkisalaisuus on pääsääntö, mutta siitä on säädetty useissa laeissa poikkeuksia. Pankkisalaisuuden estämättä eri viranomaisilla, kuten valvontaviranomaisella, poliisilla ja veroviranomaisilla, on oikeus saada tietoja asiakkaiden muutoin salassa pidettävistä asioista. Poikkeussääntöinä näitä säännöksiä on tulkittava suppeasti.
Tutustu tarkemmin pankkisalaisuuteen tästä linkistä
Mitä rahanpesu on?
Rahanpesua on laittomasti saadun omaisuuden, rikoksen tuottaman hyödyn tai näiden tilalle tulleen omaisuuden vastaanottaminen, käyttäminen, luovuttaminen, siirtäminen ja välittäminen. Rahanpesua on myös laittomasti saadun omaisuuden, rikoksen tuottaman hyödyn tai näiden tilalle tulleen omaisuuden todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin tai omaisuuteen kohdistuvien määräämistoimien tai oikeuksien peittäminen ja häivyttäminen. Rahanpesulla siis pyritään peittämään rikoksella hankitun omaisuuden alkuperä ja saamaan tällainen omaisuus näyttämään laillisesti hankitulta. Rahanpesu on usein osa kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta.
Rahanpesun estäminen
Rahanpesu on säädetty rangaistavaksi rikoslaissa. Rahanpesun torjuntaa säännellään lailla rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä (ns. rahanpesulaki). Mikäli pankilla on syytä epäillä asiakkaansa liiketoimiin liittyvän varallisuuden laillisuutta, tulee pankin ilmoittaa rahanpesuepäilyistä keskusrikospoliisin yhteydessä toimivaan rahanpesun selvittelykeskukseen. Rahanpesulain mukaan pankeilla tulee olla riittävät menetelmät, jotka mahdollistavat poikkeavien liiketapahtumien havaitsemisen. Lisäksi pankeilla on velvollisuus tuntea asiakkaansa.