Shoppailureissuni suuntautuvat yleensä bittimaailmaan ja ostoskori saa täytettä useammin osakkeista ja rahasto-osuuksista kuin uusista vaatteista ja kengistä. Kuitenkin saatuani ensimmäisen rahoitusalan kesätyöpaikan pankista oli pakko suunnata vaatekaupoille, sillä vaatekaapistani ei löytynyt yhtäkään kauluspaitaa ja tennarit kenkinä olivat kielletyt.
Vaikka pankkityöläisten siisti pukukoodi oli tiedossa ja odotin bleiserikautta innolla, tuli sen kuulemisesta silti vähän paha mieli. Ei vaatteiden puolesta, mutta muuten. Ei korvien venytyksiä, ei lävistyksiä naamassa, ei näkyviä tatuointeja ja kirkkaita hiusvärejä. Mulla oli niistä jokainen. Sovin ajatusmaailmaltani pankkiin erinomaisesti ja ammattitaitoni ei ole kytköksissä korvareikieni läpimittaan tai hiusteni väriin. Silti alistuin ja kävin ostamassa korvikset, joista ei näy läpi ja en värjännyt hiuksia ihan niin erottuvaksi kuin olisin halunnut.
Pukukoodilla on ajateltu varmasti tätä varttunempaa väkeä, joka vielä konttorissa asioi, mutta koska pankissa ei ole samanlaista hygieniaperustetta koruilla kuin esimerkiksi ravintola- tai lääkealalla, olisi mielestäni jo aika luopua osasta käytäntöjä. Koruttomuutta tärkeämpää on puhtaat hiukset, siistit vaatteet ja kohtelias käytös.
Ehkä vanhoissa mielikuvissa tatuoinnit yhdistetään merimiehiin ja rikollisiin, mutta nykyisin taitaa lähes miljoonalla suomalaisella olla tatuointi, joten ehkä tulevaisuudessa tatuoinnit ja lävistykset eivät haittaa edes niitä konservatiivisimpia asiakkaita.
Luin erästä Facebookin sijoitusryhmää ja siellä kyseltiin, mitä tapoja kotona kannattaa opettaa lapsille tulevaa työelämää varten. Joku mainitsi inhoavansa kielilävistyksiä ja venytettyjä korvia. Check. Check. Tuli hassu olo. En ollut tajunnutkaan, että joku oikeasti vaihtaa kassajonoa, mikäli kassahenkilö ei miellytä. Itse en edes tiedosta naamassani olevan mitään mikä voisi ärsyttää jotakuta. En edes muista naamassani välkkyvää timanttia, ellei joku kysy miten se on laitettu kiinni.
On ymmärrettävää, että asiakaspalvelutehtävissä pitää olla huolitellun näköinen ja vaatisin sitä työnantajana itsekin, mutta kun persoonaa ja omana itsenä olemista korostetaan jokaisessa työnhakutilanteessa, niin on omituista, että kuitenkin rivien välistä on luettavissa, että värjääthän normaalit maantienharmaat hiukset sinisenharmaiden tilalle, ota korut pois ja peitä sormessa oleva tatuointi.
Kesän edetessä huomasin, että pukukoodi ei lopulta ollut erityisen tiukka. Korvista näkyi joinain päivinä läpi, hiukset ottivat normaalin harmaan värinsä takaisin, sormen tatuoinnista sain muutaman asiakkaan kanssa hauskat keskustelut aikaiseksi ja naaman lävistystä ihasteli eläkeläinen jos toinenkin. Silti vaatetuksesta en tinkinyt ja päivittäin pukeuduin pankkiunivormuun kauluspaitoineen ja suorine housuineen.
Persoona ja oma tyyli saa kyllä näkyä ja silti voi kunnioittaa asiakasta, työnantajaa ja alan standardeja.
Laura Linkoneva
Laura Linkoneva on finanssialan opiskelija Haaga-Heliassa sekä yksi Nuorten osakesäästäjien perustajajäsenistä. Linkonevalla on useammalta kesältä työkokemusta alan eri työpaikoista.
